TEHOSTETTU AVOHUOLTO EHKÄISEMÄÄN SIJAISHUOLLON TARVETTA

Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä on julkaissut ansiokkaan raportin lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamisesta (STM 2020).  Loppuraportti nostaa esille monia tunnettuja kipukohtia suomalaisen lastensuojelun todellisuudesta, mutta myös ratkaisuja niiden selättämiseksi.

Oma tulokulmani loppuraporttiin tulee avohuollon palveluiden kehittämisen haasteista. Sijaishuollon kysymyksissä on usein kyse siitä, että avohuollossa ei ole voitu tarjota riittävää apua lapselle ja perheelle. Sijaishuoltoa tarvitaan ja tullaan tarvitsemaan tulevaisuudessakin, joten sen jatkuva kehittäminen on hyvin perusteltua, kuten on avohuollonkin osalta.

Loppuraportin (2020, 19) yhtenä johtopäätöksenä on, että lastensuojeluun tarvitaan erityinen tehostettu lastensuojelun avohuollon tukimuoto. Tämä on yksittäisenä kehittämistoimenpiteenä erityisen kannatettava. Erityinen avohuollon tukitoimi sisältää aidon mahdollisuuden saavuttaa tavoite sijaishuollon määrällisen tarpeen vähentämiseksi.

Työryhmän (2020, 19) esitysten tavoitteena on myös edistää perheen jälleenyhdistämisen mahdollisuuksia. Tämä on myös tärkeä ja kannatettava tavoite, koska suomalaisessa lastensuojelussa jälleenyhdistämisen myönteiset mahdollisuudet ohitetaan aivan liian usein ja koko työskentely jälleenyhdistämisten mahdollistamiseksi on liian vähäistä.

Työryhmä esittää loppuraportissaan (2020, 21), että tehostetun avohuollon tukitoimen nojalla lapselle ja perheelle voidaan järjestää moniammatillista, kuntouttavaa tukea. Mielestäni tähän ehdotukseen on hyvä liittää systeemisen sosiaalityön tavoitteet ja työskentely.  

Loppuraportissa (2020, 33) otetaan erikseen kantaa perhekuntoutukseen palveluna. Työryhmä esittää, että Sosiaalihuoltolakiin lisättäisiin uusi perhekuntoutusta koskeva säännös. Tämä täsmentäisi perhekuntoutuksen asemaa ja määrittelyä: ”Perhekuntoutuksella tarkoitetaan esityksen mukaan sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen keinoin annettavaa kuntouttavaa toimintaa koko perheelle suunnitellusti ja tavoitteellisesti. Perhekuntoutuksen tavoitteena on lasten kasvuolosuhteiden turvaaminen, vanhempien tukeminen kasvatustehtävässä ja perheen omien voimavarojen sekä vuorovaikutuksen vahvistaminen”.

Perhekuntoutus tarjoaa todellisen vaihtoehdon lapsen tai lasten sijoittamiselle kodin ulkopuolelle. Tehostettu avohuollon tukitoimi luo perhekuntoutukselle nykyistä vankemman aseman palveluvalikoimassa. Olisikin tärkeää, että perhekuntoutusta käytettäisiin määrällisesti enemmän ja ennen muuta yhä aikaisemmin perheiden auttamisessa.

Näkemykseni on sama kuin työryhmällä siitä, että perhekuntoutuksen määrittely on omiaan selkeyttämään kotioloissa tapahtuvan lastensuojelun intensiivisen avohuollon tukitoimen ja laitoskuntoutuksena järjestettävän perhekuntoutuksen välistä eroa. Myös palveluina ne eroavat merkittävästi toisistaan ja on tärkeää, että tämä ero tehdään mahdollisimman näkyväksi.

Työryhmän loppuraportissa (2020, 41) todetaan, että kuntia tulee rohkaista avohuollon palveluiden käyttöön jo olemassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Loppuraportissa todetaan, että tämä on kustannustehokas tapa järjestää palveluita ja vähentää sijaishuollon tarvetta ja kestoa. Kun tähän lisätään jälleenyhdistämisen työskentely, saadaan entistäkin enemmän kustannussäästöjä.

Työryhmän esittämät kehittämistoimet ovat tervetulleita ja rakentavia. Erityisesti avohuollon palveluiden kehittäminen ja perhekuntoutuksen mahdollisuuksien korostaminen ovat lastensuojelun palveluita ja vaikuttavuutta edistäviä ehdotuksia. Nyt tarvitsemme rohkeutta lähteä viemään näitä ehdotuksia osaksi uutta ajattelua lastensuojelun moniammatillisessa auttamistyössä.

Janne Kankaanniemi, toimitusjohtaja, Perhepalevelut Oiva Oy